KUUKAUDEN TAITEILIJA, SYYSKUU 2006:
Maiju Ahlgrén
"Terveisiä täältä jostakin!" - kuvataidetta sängyssä eli sarja piristäviä peitteitä laitoksessa asuvien vanhusten iloksi
Maiju Ahlgrén, 2004
Materiaalit: puuvilla, pellava, villa, tekokuidut
Tekniikka: värjäys, ompeleminen
Vuonna 2003 mietin työkseni kuinka piristää laitoksessa asuvien vanhusten arkipäivää tekstiili- ja ympäristötaiteen keinoin. Erityisen koskettava ryhmä olivat Aurakodin vanhainkodin psykogeriatrisen osaston liikuntakyvyttömät vanhukset.
Aurorakodin asukashuoneiden valkoisia seiniä koristavat valkoiset ilmoitustaulut. Seiniin ei saa kiinnittää muuta. Teoksen ajatuksena on piristää vuodeasukkaiden arkipäivää tarjoamalla heille kuvia sänkyyn.
Koetin asettua vuodepotilaan asemaan ja kuvitella mitä haluaisin, jos minä viettäisin kuukausia sängyssä. Mietin myös miten tavoittaisin näiden noin 80-vuotiaiden vanhusten maailmaa. Heistä suurin osa on ihan tavallisia espoolaisia, jotka eivät välttämättä kotona asuessaan olleet kulttuurin suurkuluttajia. Jollain tavalla halusin tervehtiä heitä, antaa heille jotakin mukavaa. Minua vaivasi myös ajallinen ulottuvuus, sillä monet vastaanottajista ovat dementoituneet ja palanneet ajassa taaksepäin. Mieleeni tuli käyttää vanhoja postikortteja kuvamateriaalina, arjen kuvataidetta. Kuva-aiheiden ja värimaailmojen kautta toivon voivani tavoittaa näitä ihmisiä. Peitteiden aiheina ovat 1900-luvun alkupuolen postikortit, jolloin nämä nyt vanhukset ovat olleet lapsia tai nuoria. Ajatuksena on myös Čantaa lupaČ vaipua lapsuuteen ja menneisyyteen, olla pakottamatta heitä enää tähän päivään.
Peitteiden tekniikaksi valitsin tilkkutyötekniikan, joka usein koetaan kotoisaksi, ei kovin korkeakulttuuriseksi. Olen käyttänyt kankaita, jotka ovat monen vuosikymmenen ajalta ja saattavat kuosiensa ja väriensä avulla tuoda muistikuvia menneistä ajoista.
Peitteet ovat koko osaston yhteiskäytössä. Hoitajat voivat tuoda jonkin peitteistä potilaalle päiväksi ja näin tarjota vaihtelua näkö- ja tuntoaistille.
Teos saa merkityksensä olosuhteista, joihin se on tehty. Peitteet ovat ilmeeltään selkeästi taide-esineitä ja ne ovat ČoutojaČ sairaalan potilashuoneessa. Ajattelen, että teokseen kuuluvat osaltaan myös ne muistot ja tunteet, jotka ovat nousseet esiin peitteiden vaikutuksella.
Uusi lähestymistapa on tarjota jokin taidetapahtuma yksityisesti yhdelle potilaalle, henkilökohtaisesti. Uutta on myös se, että taide-esineen saa omaan sänkyynsä lähelle itseään, kosketeltavaksi.
