KUUKAUDEN TAITEILIJA, ELOKUU 2007 /
ARTIST OF THE MONTH, AUGUST 2007:
Johanna Rytkölä
> Tutustu teoksiin / view pictures of works
ARJEN PARATIISEJA
Ensi vaikutelmaa Johanna Rytkölän keraamisten veistosten äärellä hallitsee esteettisyys. Teosten selkeää ja harmonista muotokieltä syventää ja elävöittää värimaailman vahvuus ja monikerroksisuus. Lähempi tarkastelu paljastaa esteettisyyden lisäksi muita kiintoisia ulottuvuuksia, mihin jo näyttelyn nimi Arjen paratiiseja viittaa. Paratiisi ymmärretään yleensä menetetyksi alkukodiksi, ideaaliseksi, oman todellisuutemme ulkopuolella olevaksi onnelaksi, jonne ehkä saamme palata maallisen vaelluksen päättyessä. Tämä paratiisitulkinta vallitsee kristillisen kulttuuripiirimme lisäksi myös juutalaisuuden ja islamin piirissä. Johanna Rytkölän kuvaamat paratiisit eivät viittaa näihin uskonnollisiin käsityksiin, vaan kumpuavat taiteilijan omista, arjen elämässä koetuista onnen hetkistä.
Useissa veistoksissa toistuu rengasmainen, hieman aaltoileva muoto, joka toimii myös teosten tukijalkana. Suuresta koostaan huolimatta muoto rinnastuu sormukseen, mikä yhdistettynä punaiseen väriin ja sydämen muotoon teoksessa Ikuisesti sinun ikään kuin sinetöi annetun lupauksen. Yksi ihmiselon onnen hetkistä liittyy juuri rakkauden lupaukseen, mutta liittääkö teoksen punahehku siihen myös ikuisen jäljen kuin polttomerkin vaikkakin sydämen muotoisen?
Luonto on jo pitkään ollut Johanna Rytkölälle tärkeä inspiraation lähde. Kukkakedon väriloiston sijaan hän suuntaa huomion ei-visuaaliseen, hajuaistin kautta saatuun kokemukseen. Kuten jo aiemmissa näyttelyteoksissaan, hän käyttää nytkin varsin onnistuneesti klassista muotoa ja symmetriaa ilmaistakseen kontemplatiivista omakohtaista kokemusta. Teos Tuoksu koostuu osioista, jotka ovat kuin laajentuneita kukan terälehtiä. Muodoltaan klassisen symmetrisinä ne ikään kuin materialisoivat kukan tuoksun levittäytymisen tilaan. Tuoksun sormusmaisen muodon kannattelemista terälehdistä rakentuu vain osa kukan teriöstä. Ehkä puuttuvat terälehdet liittyvät muistumaan rakastumisen hetkestä, onnen huumasta, jolloin haluaa kukiltakin vastausta kysymykseen ˛rakastaa ei rakasta rakastaa ei-rakastaŠ˛
Erityisen kiehtovaa Johanna Rytkölän taiteesta tekee hänen kykynsä ilmentää omia kokemuksiaan, niitä arjen paratiisilta tuntuvia pieniä hetkiä, keraamisissa teoksissaan siten, että ne välittyvät katsojalle. Visuaalisen esityksen lisäksi katsoja voi Jäällä reliefin äärellä löytää sen kehollisen kokemuksen ja riemun tunteen, joka syntyy luistinten piirtäessä yhä uusia kaaria ja silmukoita jään pintaan. Kehon kinesteettisessä muistissa on selvästikin tallella tämä pyörivän liikkeen tuntu, näin vaikka omista luistelukokemuksistani onkin kulunut jo pari vuosikymmentä. Meillä pohjoisen asukkailla on omakohtaisia luistelukokemuksia, mutta olisi mielenkiintoista tietää minkälaisen esteettisen kokemuksen teos synnyttää katsojissa, joilla tätä kokemusta ei ole. Entä onko mahdollista ymmärtää Talven vaaroja ellei ole kokenut pakkasen purevuutta tai liikkunut järven jäällä? Tämän reliefin särmikkäästä sinisyydestä hahmottuu railoja. Kauniinakin niihin liittyy uhkaa, jota paikoin häivähtävä punainen väri tässä yhteydessä näyttäisi vahvistavan.
Suihkussa teosta katsellessa mieleen nousee lämpimän veden tuntu ihoa vasten käden kuljettaessa suihkua eri puolille kehoa. Keholliseen kokemukseen teoksissa Jäällä ja Suihkussa liittyy liikkeen tuntu, jonka välittäminen keramiikaksi poltetuissa esineissä vaatii syvällistä kokemusta ja oivallusta. Näin suurikokoisten ja samalla tilaan ilmavina kaartuvien teosten työstäminen polttoineen ja pintakäsittelyineen on myös valmistusprosessiltaan haasteellista kokeneellekin keraamikolle.
Keskeiseksi näyttelyn teoksissa nousee kuvaus mahdollisuudesta, mahdollisuudesta löytää paratiisi aivan läheltä, jokaisen omista arjen kokemuksista. Riittää, että malttaa pysähtyä ja antaa tilaa kokemuksen tulla. Tällainen kehollisen kautta avautuva kokemuksellisuus rinnastuu idän filosofioiden kuvaamaan ykseyden kokemukseen. Tyhjän mielen olotilaa, joka saavuttuu, kun mieli ohikiitävän hetken ajan vapautuu rationaalisesti analysoivasta ja representaatioihin pohjaavasta ajattelusta suoraan (keholliseen) kokemuksellisuuteen, kuvataan zen-filosofiassa näin:
Kuinka ihmeellistä, kuinka salaperäistä?
Kannan polttopuita, nostan vettä.
Johanna Rytkölän teoksia voi lähestyä monilla eri tasoilla: nauttien muotojen ja värien visuaalisesta esteettisyydestä tai lähteä mukaan teosten tarjoamaan keholliseen liikkeen kokemukseen; kiintoisa on myös tarkastella teosten taidokasta toteutusta ja edelleen on mahdollista antautua niiden myötä aukeaviin filosofisiin pohdiskeluihin.
Teksti Anne Virtanen, vapaa kirjoittaja, Karkkila
> Johanna Rytkölän www-sivut
> Johanna Rytkölän CV .rtf-tiedostona
Teokset
Kaikki teokset ovat kivitavarakeramiikkaa ja osassa teoksista on käytetty kierrätyslasia / All the works are stoneware ceramics and in some recycled glass has been used.
