fi gb

Maailman koskettama materiaali

Materiaalipohjainen nykytaide levittäytyi monimerkitykselliseksi kerronnaksi Olo-Mærkbart -näyttelyyn.

Kuvataiteilija Raakel Kuukka ja taidehistorioitsija Jorunn Veiteberg kuratoivat kiinnostavan ja kantaaottavan kokonaisuuden taideteollisen alan nykytaidetta Taiteilijat O ry:n tuottamaan suomalais-tanskalaiseen näyttelyyn.

"Joukossa on teoksia, jotka esimerkiksi koskettelevat tai ottavat kantaa poliittisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin Euroopassa", Veiteberg avaa näyttelyn sisältöä. "Mielenkiintoista on, että kun katsot kyseisiä teoksia, voit löytää ajatuksen esimerkiksi materiaalivalinnoista tai niiden käsittelystä, esim. halkeamina tai helposti särkyvänä."

Olo-Maerkbart näyttelyn teemat puhuttelevat sekä yksilön tasolla että peilautuvat osaksi laajempaa kollektiivista kokemusta.

"Kiinnitin huomiota siihen, että oli paljon tähän aikaan ja hetkeen reagoivia teoksia. Ne kommentoivat tai eläytyivät tämän hetken maailmaan ja yhteiskuntaan. En tiedä minkä verran vaikuttaa se, että kaikki taiteilijat ovat naisia. On paljon inhimillistä ja lähiympäristöön kiinnittyvää, mutta myös laajoja globaaleja kysymyksiä, mutta hyvin inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna", luonnehti Kuukka kokonaisuutta.

Nykytaiteen kentillä

"Myös Taiteilijat O:n toiminnassa on korostunut yhteiskunnallinen näkökulma. Taidetta on viety uusille kohderyhmille ja ympäristöihin", kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Miia Kallio avajaispuheessaan ja jatkaa:

"Taiteilijat O on taideteollisen alan kuvataiteilijoiden järjestö, jonka jäsenet liikkuvat laajasti kuvataiteen, muotoilun ja käsityön määritelmien rajoilla. Taiteilijoillamme on vahva suhde käyttämäänsä materiaaliin ja käytetty materiaali määrittää vahvasti teoksen konkreettista ja käsitteellistä sisältöä. Tavoite on lisätä taideteollisen alan nykytaiteen eli niin kutsutun materiaalipohjaisen taiteen tunnettavuutta ja vahvistaa sen asemaa nykytaiteen kentällä."

Raja-aitoja on yhä olemassa, vaikka usein itse teos ei enää paljasta, tuleeko tekijä perinteisen kuvataiteen kentältä vai liittyvätkö koulutus ja traditiot muotoiluun tai käsityötaituruuteen. Toteutustekniikat ovat sekoittuneet traditioista piittamatta. Vain teosten työstöprosesseilla vaikuttaisi olevan lähtökohtaisia eroavaisuuksia. Ilmiö taideteollisen taiteen ja muun nykytaiteen sulautumisesta on Suomea laajempi.

Onko taideteollisen taiteen sisällöissä ja teemoissa eroa, kun vertaa muuhun nykytaiteeseen?

”Kymmenen vuotta sitten tähän olisi ollut helppo vastata. Koska viimeisen 10 vuoden aikana esimerkiksi perinteisten materiaalien, tekstiilin ja keramiikan käytöstä on tullut todella suosittua nykytaiteessa" Veiteberg pohti haastattelussaan. "Ero on ehkä siinä, että käsin tekemisen syy on rakkaus tekoprosessiin, kun taas monet kuvataiteiljat saattavat teettää teoksen vaatiman käsityön muilla alihankintana eri studiossa tai vaikka Kiinassa käsityömestareilla. Uskon, että työn ilo on toistuvasti käsillätehtävässä työssä, se on kokemuksena monelle käsityötaiteilijalle todella tärkeää. Tietysti käyttöesineiden suunnittelu- ja toteutustraditiot jatkuvat edelleen, mutta mielestäni tässä näyttelyssä ei pysty näkemään eroa; useimmat teokset voisivat olla missä tahansa muussakin nykytaiteen näyttelyssä."

Onko luokittelu nykytaiteeseen ja taideteolliseen taiteeseen enää mielekästä?

"Se on järjetöntä. Määrittely tulee yhteiskunnan rakenteista, kuten koulutuksesta ja järjestöistä, jotka rajaa meidät ja jotka edelleen ylläpitää ja jatkaa luokittelua. Tavallaan on sääli, että on tällainen näyttely erikseen. Toisaalta on tärkeää tuoda esiin yhteistyötä ja sen merkitystä" , hahmottelee Raakel Kuukka.

"Näyttelyssä on käsitelty monipuolisesti eri materiaaleja ja olen valokuvaajana ilolla katsonut sitä aistimuksellisuutta, joka materiaaleista tulee. Niiden kautta teokset tulee lähelle katsojaa ja ne viittaa arkiympäristöön, perinteisiin ja traditioon tosi hienosti. Mutta yleisesti toivoisin, että luokittelu kuvataiteen kentällä loppuisi."

Vuonna 2016 Olo–Mærkbart -näyttely juhlistaa Taiteilijat O ry:n 10-vuotista ja sen tanskalaisen sisarjärjestön Danske Kunstånværkeren 40-vuotista taivalta.


Teksti: Soila Hänninen



Olo – Mærkbart -näyttely

Kouvolan taidemuseo Poikilo 29.9.2016 – 8.1.2017

Øregaardin museo, Hellerup, Tanska, 22.6.-10.9.2017


Taidehistorioitsija Jorunn Veiteberg
Kuva: Soila Hänninen


Kuvataiteilija Raakel Kuukka
Kuva: Päivi Kekäläinen